Lesotho roadtrip

Huomenna aamulla suunnataan Petrin kanssa roadtripille vajaaksi kahdeksi viikoksi. Suuntana on Lesotho ja Drakensberg. Matka päättyy Durbaniin josta lennetään takas Port Elizabethiin, ellei Petri eksy Mosambikiin.

Lesotho on maa Etelä-Afrikan sisällä ja siellä sijaitsee maailman korkein matalin kohta. Eli maa kokonaan vuoristoa ja korkeudultaan kaikkialla yli kilometrin merenpinnasta. Matkaa ei oo tullu paljoa suunniteltua, mutta mahdollista olisi ainakin vaellusten lisäksi abseilata alas 204 metriä alas vesiputousta. Maassa on myös Afrikan eteläisimmät laskettelurinteet sekä Afrikan korkein pubi 2874 metrissä.

Matkalla olisi tarkoitus nähdä vähän muutakin Etelä-Afrikasta kuin pelkät rannat ja niiden epätodelliset lomakaupungit. Ainakin kuvien perusteella näkymien pitäisi olla upeat ja meno enemmän afrikkalaista.

Saa nähdä miten sää kohtelee meitä, kun viime viikolla alueella oli satanut lunta ja yöllä lämpötilä laskee nollan alapuolelle. Onneksi tammikuussa Mosambikin helteisiin suunnattessa tuli matkaan pakattua muutakin kuin boardshortseja...

Jos joku jostain syystä ei käyt kaikkea vapaa-aikaansa facebookissa, niin sieltä löytyvät kuvat löytyy seuraavien linkkien takaa.
Kylttejä
Etelä-Afrikka osa 1
Etelä-Afrikka osa 2

Maailman korkein benji

Kapkaupunkia kohti suuntautuneen pääsiäisloman aluksi, päätimme Tomin ja Jussin kanssa hypätä maailman korkeimman kaupallisen benji-hypyn Bloukrans-sillalta. Tietenkin hyppy piti tehdä myös darrassa. Siitä (eikä sillan korkeudesta) johtuivat erittäin pelokkaat ilmeet kasvolla ennen hyppyä, jotka on editoitu suurimmaksi osaksi pois tästä videosta.

Ennen hyppyä odotukset olivat korkealla, sillä eräs jenkki kuvaili hyppyä paremmaksi kuin happo tai sienet. Fiilis hypyn jälkeen oli mahtava, mutta jenkkijätkän väitteestä en ole kuitenkaan varma vertailupohjan puutteen vuoksi.

Umzumbe

Hostelli Umzumbessa oli yksi tyylikkäimmistä, joissa olen yöpynyt. Se oli rakennettu niin, että luuli olevansa viidakon keskellä. Vaikka lähimmät loma asunnot olivatkin seuraavilla tonteilla. Lisäksi hostellissa oli kattoterassi, poreallas (harvinaista luksusta hostelleissa...) sekä tiipii ja puumajoja yöpymistä varten.

Umzumbessa kohtasin ensimmäistä kertaa Etelä-Afrikkaa vaivaavat sähkökatkot. Hostellissa sähköt olivat pois päältä puolen tunnin ajan. Aiemmalla viikolla tilanne oli ollut pahempi ja päivittäiset kahden tunnin sähkökatkot olivat olleet viikon ajan arkea. Tällä hetkellä sähkökatkot vaihtelevat alueittain ja jatkuvat määrittelemättömästi tulevaisuuteen saakka. Joidenkin arvioiden mukaan katkot kestävät vuoteen 2012 saakka.

Paikalliset kaivokset, jotka vastaavat suuresta osasta bkt:tä, toimivat tällä hetkellä 90 % kapasiteetista. Ja useat muutkin yritykset ovat supistaneet toimintaansa. Kaikkia kuluttajia pyydetään vähentämään kulutustaan 10 %:lla. Epävarmuus sähkönjakelussa on johtanut monissa paikoissa, kuten hotelleissa ja ostoskeskuksissa, sähkönsaannin varmistamiseen generaattoreiden avulla. Ongelmana on ilmeisesti ollut, ettei valtion monopoliyhtiö ole investoinut uuteen kapasiteettiin viimeiseen kymmeneen vuoteen kysynnän samaan aikaan kasvaessa. Nyt helmikuussa suunnitellaan viivästyttää kaikkien uusien rakennusprojektien aloittamista puolella vuodella.

Durban

Durbaniin saavuin myös jo tutuksi tulleilla minibusseilla. Maaseudusta poiketen, paikallinen bussiasema vaikutti hieman epäystävälliseltä. Kysyessäni bussikuskilta miten päästä hostellille, hän vastasi, ettei minun pitäisi kävellä tällä alueella rinkkani kanssa tai joku leikkaa käteni irti. Kuski vei minut luotettavan mittaritaksin luokse (normaali taksi on täällä mittaritaksi ja taksi on minibussi). Lähdettyämme liikkeelle tämä luotettava taksi otti kuitenkin taksikylttinsä pois auton katolta. Sekä lisäksi kuski panikoi hieman nähtyään poliisit, mutta pääsin kuitenkin hyvin perille.

Durbanin ostoskeskuksessa on mahtava laite, jollainen pitäisi saada ehdottomasti Suomeenkin. Kyseessä on seisovan aallon muodostava aaltokone, jossa voi surffata pienellä laudalla tai bodyboardilla. Uskomattoman hauskaa puuhaa, mutta myös aika haastavaa.






Durbanissa on myös loistava akvaario. Siellä jaksoi viettää helposti muutaman tunnin, vaikka olinkin lähiaikana nähnyt paljon mereneläviä oikeassa ympäristössä. Törmäsin Durbanissa myös sattumalta Mosambikissa tapaamani kanadalaisen kolmikon, joiden kanssa menin Umzumbeen muutamaksi päiväksi. Ja he tulivat myös myöhemmin käymään Port Elizabethissa muutamaksi päiväksi.

Mainos lyhtypylväässä Durbanissa.

Sodwana Bay

Matka Maputosta Sodwanaan taittui tietenkin paikallisilla minibusseilla. Hankaluutena oli ruosteinen zulukieleni. Onneksi tapasin 2 tyttöä, jotka olivat työharjoittelussa paikallisessa sairaalassa. Kävin heidän mukanaan sairaalassa hakemassa paremman zulun puhujan, joka kertoi minibussikuskeille määränpääni. Joten kuskit opastivat minut minibussista seuraavan aina vaihdon aikaan. Tämän vajaan kahden sadan kilometrin minibussimatkan hinnaksi muodostui 3,5 euroa.

Sodwana Bayssä sukelsin hieman lisää, mikä oli ehkä liian paljon samankaltaisia riuttasukelluksia liian lyhyelle ajalle. Yksi sukelluksista oli kuitenkin hieman erikoisempi. Sukelluksen tarkoituksena oli mennä tarkkailemaan ragged-tooth sharkkeja. Kyseiset hait olivat raskaana, eivätkä ruokailleet ja pysyttelivät yhden riutan ympärillä sitä kierrellen. Heti sukelluksen alussa kaikki menivät makaaman pohjaan riviin ja ryhdyimme ryömimään noin 100 metrin matkan kohti haita. Ryömittyämme haiden lähelle makasimme vain paikallaan katsellen haita. Hait kävivät tarkkailemassa meitä ja menivät pikkuhiljaa kauemmas. Lähimmillään hait uivat yläpuoleltani noin puolen metrin päästä. 40 minuutin kissa-hiiri-leikin ja ryömimisen jälkeen erikoinen sukellus oli ohi. Divemasterin mukaan haita oli pyörinyt ympärillämme yhteensä 16.

Ragged-tooth shark

Hostellin sisäänkäynnin vartija

Ponta d'Ouro

Matka Maputosta Ponta d’Ouroon oli jonkinasteinen kokemus. Suurin osa tiestä on tarkoitettu kuljettavaksi ainoastaan nelivedolla. Paikallisliikenteessä tämä tarkoittaa tietenkin Toyota Hiacea. Kuski mukaan lukien matkustajia oli 20. Joten rinkka sylissä matkustaessa tilaa ei ollut liikaa. Olisin ottanut kuvia todistusaineistoksi, mutta en pystynyt liikkumaan enkä yltämään kameraani.

Ponta d’Ouro sijaitsee aivan Mosambikin ja Etelä-Afrikan rajalla ja se vaikuttaa enemmän Etelä-Afrikalta kuin Mosambikilta. Kaikkialla käytetään Etelä-Afrikan randeja ja paikka täyttyy ihmisistä Etelä-Afrikan loma-aikoina sekä viikonloppuisin. Sesongin ulkopuolella, oli outoa ruokailla suurissa ravintoloissa ainoastaan muutaman muun turistin seurassa. Kuulemani perusteella Mosambikiin lomakohteet täyttyvät varsinkin Etelä-Afrikkan paikallisen kesäloman aikaan (Joulu-tammikuun alku).

Hinnat Ponta d’Ourossa olivat suhteessa myös kohtuullisen korkeat, koska maksoin kaiken Mosambikin meticaleilla ja ne hyväksyttiin ainoastaan huonoon kurssiin. Ja myöhemmin yrittäessäni vaihtaa loput meticalini Etelä-Afrikassa, minulle kerrottiin, ettei mikään yritys Etelä-Afrikassa vaihda kyseistä valuuttaa. Toivottavasti joku vaihtari on menossa Mosambikiin että pääsee valuutasta eroon. Ilmeisesti Mosambikin valuuttaa pidetään liian devalvaatioherkkänä Etelä-Afrikassa. Ja paikallinen randikin on heikentynyt euron suhteen Suomesta lähdettyäni melkein 25 %:a, joten Etelä-Afrikkalainen hintataso on tällä hetkellä kohtuullisen mukava.

Rantaa pitkin matkaa Ponta d’Ourosta Etelä-Afrikkaan on ainoastaan 7 kilometriä. Sesongin aikaan armeija on rannalla valvomassa, ettei rajaa ylitetä laittomasti. Nyt ei ollut sesonki, joten rannalla kävellessäni huomasin yhtäkkiä kylteissä olevan Eteläafrikkalaisia paikannimiä. Onneksi rajavalvonta ei ollut kovin tarkkaa, niin kukaan ei huomannut laitonta rajanylitystäni :D

Sukellus oli hyvää myös Ponta d’Ourossa. Koralliriutat olivat värikkäitä ja täynnä kaloja. Yhdellä sukelluksista näin whitetip reef sharkin, blacktip reefsharkin ja bull sharkin. Ymparillä oli pyörinyt myös vasarahai, mutta sen mä onnistuin missaamaan.

Bull shark
Vasarahai
Black tip
White tip

Uskomattaminta oli kuitenkin pienen valashain pyöriminen yläpuolellamme sekä vierellämme noin 20 minuutin ajan. Se halusi ilmeisesti olla ilmakuplien kutitettavana. Noustuamme veneeseen se pyöri vieläkin veneen ympärillä ja olisi varmaankin halunnut jatkaa leikkimistä. Samalla riutalla kymmeniä sukelluksia sukeltaneet sanoivat kyseisen sukellukseen olleen kaikkein paras. Ehkä mun ei kannatta sitten enää samaa riuttaa käydä sukeltamassa

Inhambane

Inhambane on pikku kaupunki Tofo lähistöllä. Alhaalla näkymi pääkadulta ja sen ympäristöstä.











Sitten muutaman paikallinen seinään maalattu mainos seka seinämaalaus.







Ja kuten kaikki tietävät Mosambikin lipussa on kuvattu välineet johon maan nykyinen hyvinvointi perustuu: avoin kirja, kuokka ja AK-47. Nämä kuvat ovat paikallisesta muistomerkistä.

Tofo Beach

Liikkuminen paikasta toiseen on Mosambikissa hieman rasittavaa. Paikalliset minibussit lähtevät aina aikaisin aamulla, periaatteessa. Käytännössä bussit lähtevät vasta täytyttyään. Maputosta Tofoon on matkaa noin 400 kilometriä, mutta aikaa matkaan kuluu noin 8-9 tuntia.

Tofossa vietin kahdeksan yötä rannalla chillaillen ja sukeltaen.



Veden lämpötila oli 29 astetta ja ilma oli, ainakin välillä, liian kuumaa. Sukellus oli hyvää ja mereneläviä oli valtavasti, mukaan lukien kaikenlaisia rauskuja ja valashaita. Yhden sukelluksen jälkeen snorklasin parittelevien delfiinien parissa ja toisen sukelluksen jälkeen 9 metrisen valashain vierellä :D

Valashai kuvia
Manta ray
Devil ray
Spotted eagle ray
Stingray

Yhden sukelluksen hinta oli noin 35 euroa ja majoitus dormissa 8 euroa. Yhden aterian hinta oli 3-8 euron välillä ja maaseudulla oltaessa suurimmaksi osaksi oli tarjolla tuoreita mereneläviä.

Yhdellä sukelluksista tapasin myös tulevan kämppikseni. Olimme jo Suomessa Petrin kanssa puhuneet, että haluaisimme asua aivan rannalla surffauksen vuoksi. Netin kautta kämppien säätäminen osoittautui hankalaksi ja päätimme yrittää hoitaa asian myöhemmin. Kyselin samalla sukelluksilla olleilta saksalaisilta peruskysymykset, siitä miten he olivat päätyneet Tofoon. Sattumalta he olivat opiskelleet jo puoli vuotta PE:ssä ja aikoivat jatkaa meidän kesäämme saakka. Yksi saksalaisista oli juuri muuttamassa uuteen asuntoon, aivan rannalle. Hän tarvitsi kahta kämppistä, mikä oli meille juuri täydellistä.

Tofossa paikalliset kalastivat rannalta rapujen avulla. Kalastajat ottivat pieni rapuja kiinni rannalta ja laittoivat ne syötiksi koukkuun ryömimään kohti merta.



Kummallista Mosambikissa oli päivärytmi. Unettomuudesta ei ollut tietoakaan, myöhimmillään illat kestivät kymmeneen. Yleensä yhdeksältä nukutti jo todella paljon ja aamulla aurinko nousi 4-5 aikaan. Ilman herätyskelloakin tuli herättyä viimeistään seitsemältä, mikä on todella outoa. Aikaeroakaan ei voi syyttää, sillä sitä ei ole.

Hyvin kummallinen oli myös yhden illan bändi. Kyseessä oli paikallinen elektrohiphoppia, tai jotain vastaavaa, soittava ryhmä. Ja musiikki oli jopa erikoisempaa, kun ryhmän pukeutuminen.

Maputo

Maputossa, Mosambikin pääkaupungissa, on kadunnimet valittu varsin mielenkiintoisesti. Hostellini sijaitsi Avenue Mao Tse Tungilla. Lenin, Marx ja Engels olivat muita kuuluisia henkiöitä, joiden mukaan oli nimetty katuja. Sosialistien sankareiden joukkoon oli päässyt myös Olof Palme.

Maputon rakennukset ovat suurilta osin ränsistenyitä, lukuun ottamatta Gustave Eiffelin suunnittelemaa rautatieasemaa. Kuitenkaan Mosambikissa rautateitse ei pääse kulkemaan juuri minnekään.

Johannesburg

Kylttejä apartheid-museossa.

Melkein 24 tunnin matkustamisen jälkeen Johannesburgilla ei ollut paljoa tarjottavaa yöbussia odotellessa. Aika kului apartheid-museossa ja viereisellä kasinolla kirjaa lukiessa. Yöbussissa paikallisilla olivat pukeutuneet takkeihin ja viltteihin, mulla oli kuitenkin kuuma pelkästään t-paidassa. Lämpötila ei kuitenkaan ollut kuin 20 asteen tienoilla.

Johannesburg vaikutti, lyhyen ajan perusteella, todella vilkkaalta ja epämiellyttävältä kaupungilta. Jopa Manila on vieraanvaraisempi kuin Jo'Burg ja se on jo aika paljon sanottu. Sinne Johannesburgin alueelle on keskittynyt suuri osa Etelä-Afrikan yrityksistä ja teollisuudesta. Alueen bkt on noin 47 %:a Etelä-Afrikan bkt:stä ja 10 % koko Afrikan bkt:stä.

Story so far

Laiskuudesta, kiireistä ja hitaista nettiyhteyksistä johtuen matka(vaihto)blogin aloittaminen on hieman viivästynyt.

Matkareitti ennen Port Elizabethiin saapumista oli Johannesburg -> Maputo -> Tofo Beach -> Maputo - > Ponta D’Ouro -> Sodwana Bay -> Durban -> Umzumbe -> Port Elizabeth.